Kirkkokangas

Hylkeenpyytäjien suojapaikka

Porin Kirkkokankaalla asui merellisiä elinkeinoja harjoittanut yhteisö Kiukaisten kulttuurin aikaan noin 2000 eaa. Seuran vapaaehtoiset ovat osallistuneet kohteen tutkimuksiin vuodesta 2021 alkaen.

Alue ja tutkimushistoria

Kirkkokankaan kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Porin Tuorsniemen kylän viljelysaukeiden lounaispuolella nousevalla metsäisellä kankaalla.

Asuinpaikka löydettiin arkeologisen inventoinnin aikana vuonna 1996, jolloin metsätien pinnalta havaittiin kivikautisia asuinpaikkalöytöjä. Vuonna 1999 alueella toteutettiin koekaivaus, jolloin asuinpaikka voitiin ajoittaa keramiikka-astioiden koristelun perusteella Kiukaisten kulttuurin aikaan. Samaan, kivikauden viimeiseen vaiheeseen ajoittuu asuinpaikasta noin 1 km koilliseen sijaitseva Lähdepuron löytöpaikka, mistä löydettiin vuonna 1950 viemäriojan kaivun yhteydessä yli 800 kaarnasta tehtyä verkonkohoa.

Kivikautisen asuinpaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös useita pronssikautisia röykkiöitä, joista vuonna 1960 tutkitut kolme röykkiötä osoittautuivat löydöttömiksi. Asuinpaikan eteläpuolella sijaitseva Kirkkokangas II on 20 metrin halkaisijallaan Porin suurin röykkiö.

Kaivaukset 2021-2023

Kirkkokangasta on tutkittu Satakunnan Museon ja Porin seudun kansalaisopiston järjestämin arkeologisin yleisökaivauksin vuosina 2021-2022, jolloin kaivauksia johtivat arkeologit Janne Soisalo ja Teemu Väisänen.

Kaivauksissa asuinpaikan tunnettu koko laajentui tuntuvasti, sillä asuinpaikan halkaisevan metsätien eteläpuolelta löydettiin koekuopituksessa tulisija ja sen ympäriltä etenkin pyyntisaaliin käsittelyn merkkejä. Asuinpaikan löytöaineisto, kuten saaliin käsittelyyn tarkoitetut esineet, verkonpaino ja hylkeenluut, viittavat merellisiin elinkeinoihin.

Asuinpaikalle palataan todennäköisesti viimeistä kertaa syksyllä 2023, minkä jälkeen osa löytöaineistosta valitaan Satakunnan Museoon avattavaan pienoisnäyttelyyn.

Kirkkokankaan saaristoa noin 2000 eaa.

Löytöaineistoa

Pikkutaltat

Kirkkokankaalta on löydetty tähän mennessä yhdeksän pikkutalttaa, jotka poikkeavat toisistaan koon ja materiaalin osalta. Taltat on lähetetty tarkempiin tutkimuksiin, joissa selvitetään, onko esineisiin jäänyt eläinten karvojen jäämiä.

Piiesineet

Kirkkokankaalta on löydetty kaksi piinuolenkärkeä ja yksi piikaavin. Koska piitä ei löydetä Suomesta luontaisesti, nuolenkärjet tai niiden raaka-aine ovat väistämättä peräisin jostain muualta.

Keramiikka

Kirkkokankaan keramiikka-aineisto on varsin monipuolinen. Koristelun perusteella asuinpaikalla on useiden eri astioiden sirpaleita. Joihinkin paloihin on jäänyt kiinni karstaa eli pohjaan palaneita jäämiä astioissa valmistetusta ruuasta.

Voit tutustua löydöistä muodostettuun hajontakartaan erillisellä sivulla.

Tukijat

Kirkkokankaan arkeologisten tutkimusten kustannuksista vastasivat vuosina 2021–2022 Satakunnan Museo ja Porin seudun kansalaisopisto. Kohteen radiohiiliajoitukset katettiin vuonna 2021 Satakunnan Museon ystävien avustuksella ja vuonna 2022 Siirtolaisuusinstituutin apurahalla.

Lisää aiheesta